tiistai 28. joulukuuta 2010

Vaippoja

Suunnittelin jo raskausaikana, että vauva käyttäisi kestovaippoja, koska kertakäyttövaipat ovat epäekologisia, epämiellyttäviä, rumia ja kalliita. Tilailin netistä ja ostin kirpparilta kokeilumielessä monenlaisia vaippoja, että pystyisimme vertailemaan erilaisia vaihtoehtoja vauvan synnyttyä. Vastasyntyneellä toimivin vaihtoehto oli harso, ohut froteepyyhkeestä leikattu lisäimu ja ohuet Freedom spiritistä neulotut villahousut.

Nyt kun lapsi on jo neljäviikkoinen ja painoakin on jo kertynyt aika reippaasti (eilen neuvolassa selvisi, että kahdessa viikossa lapsi oli kasvanut yli 800 grammaa...), olemme päässeet kokeilemaan ihan "oikeita" kestovaippoja. Suosikiksi on noussut uusimman (6/2010) Ottobren ohjeella ommeltu sisävaippa ja villahousut.



Sisävaipassa on ihoa vasten oranssi microfleece, joka siirtää kosteuden iholta vaipan imumateriaaleihin. Imuna on kirpparilta ostettua froteepyyhettä ja ulkopintana Myllymuksujen turkoosi-keltaista joustofroteeta. Muokkasin ohjetta sen verran, että jätin taakse yläreunaan aukon, josta vaippaan saa tarvittaessa laitettua lisää imua.



Kuorivaippa on tehty kirpparilta ostetusta villakaulaliinasta. Jouduin tekemään vaippakappaleet paloista, koska kaulaliinan leveys ei ihan riittänyt. Tiivis villaneulos imee kosteutta tosi hyvin, eikä tunnu lanoliinitettuna ollenkaan märältä.

Kuvittelin, että vaippojen ompelu olisi aivan hurjan vaikeaa, mutta ihan hyvin se onnistui tämmöiseltä aloittelevaltakin ompelijalta. Itsetehdyt vaipat tulevat hurjan paljon halvemmaksi kuin valmiina ostetut, etenkin jos käyttää kierrätysmateriaaleja. Pitää joku päivä lapsen päiväunien aikaan laittaa vaippapaja pystyyn ja tehdä isompi satsi sisävaippoja.

torstai 23. joulukuuta 2010

Rauhallista joulua!

Lahjat ovat paketissa, kuusi ulkovarastossa, kinkku uunissa, joululaatikot pakastimessa (kiitos äiti ja isä!), joulutähti ikkunassa, jouluradio soi ja ulkona on lunta kuin Lapissa. Ihmeellistä olla pitkästä aikaa jouluna Suomessa. Viime vuonna tähän aikaan oltiin Corcovadon kansallispuiston kupeessa Costa Ricassa ja kaksi vuotta sitten Kuala Lumpurissa lentokenttähotellissa matkalla Borneolle.

Meidän kolmeviikkoinen pikkutonttu on keksinyt, että joulun kunniaksi yöllä pitää syödä oikein urakalla. Päivällä on sitten hyvä nukkua tuntikausia ja kerätä voimia yön syöntimaratonia varten. Yritän muistuttaa ja uskotella itselleni yön pimeinä ja pitkinä tunteina, että tämäkin on ohimenevä vaihe. Ja aika nopeasti ne yön rähinät unohtuvat kun katselee kehdossa pipo silmillä tuhisten nukkuvaa vauvaa.



Rauhallista Joulua kaikille teille blogini lukijoille!

perjantai 10. joulukuuta 2010

Sweet baby

Kiitos kaikille onnitteluista!

Vauva on nyt 11 päivää vanha. Temperamenttiä löytyy roppakaupalla ja jos joku asia ei miellytä tai tapahdu tarpeeksi nopeasti, sen kuulevat kyllä kaikki naapureita myöten. Onneksi vauva myös rauhoittuu yleensä nopeasti kun epäkohdat on korjattu. Alun hulinaöiden jälkeen vauva nukkuu jopa neljän tai viiden tunnin pätkiä yössä, mikä helpottaa omaa jaksamista todella paljon. Ruokailut ovat vielä melkoista taistelua, mutta eiköhän sekin rupea pikkuhiljaa sujumaan. Miten se voikin olla niin söpö <3



Vauvalla on päässä on Sweet baby cap alpakasta 2,5 mm puikoilla.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Vauva



Viime viikon maanantaina syntyi Jorvissa pieni tummatukkainen tyttö (52 cm, 3730 g). Arki on lähtenyt pikkuhiljaa rullaamaan, vaikka sähellystä on toki riittänyt ja vauvan tarpeiden tulkitseminen on vielä aika vaikeaa. On aivan uskomatonta katsella kuinka nopeasti vastasyntynyt kasvaa. Viikon aikana vauvan posket ovat pyöristyneet jo hurjasti.

Koska meillä on kotona aika viileää, olemme pitäneet vauvan lämpimänä villavaatteilla. Vaippana on harso ja villahousut ja aluspaitana ihana Ruskovillan merinovillaneule jonka löysin kirpparilta. Jalassa on tietysti villasukat. Myssyt ja lapaset eivät meinaa pysyä menossa mukana kun vauva viuhtoo niin kovasti. Koko komeus kietaistaan päiväunia varten fleecekapaloon ja päälle laitetaan vielä kavereiden neuloma ihana villapeitto.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Puolukkapiiras



Pidän todella paljon leipomisesta ja nyt viime viikkoina siihenkin puuhaan on ollut paljon aikaa. Tänään tartuin pakastimen ongelmamarjoihin, puolukoihin. Puolukat ovat hyviä ja terveellisiä, mutta aika kirpeän makuisia ja hankalia leivonnan kannalta. Muokkasin marjoille oman ohjeen Sirpa Talkan Tee hyvä kakku -kirjan puolukkaevään ohjeen pohjalta.

Kaisan puolukkapiiras

Voitele pieni uunivuoka (17x27) ja laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.

Ainekset:
4 dl vehnäjauhoja
1 dl spelttijauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl sokeria
1/2 dl ruokokidesokeria
1/2 tl suolaa
50 g margariinia
3 1/2 dl maitoa

Päälle:
3 dl puolukoita
2 rkl margariinia
1 dl kaurahiutaleita
2 rkl ruokokidesokeria

Ohje:
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää rasva ja maito sekaan ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun vuokaan. Lisää taikinan päälle puolukat. Sekoita kaurahiutaleet ja sula margariini ja ripottele seos puolukoiden päälle. Ripota päälle vielä ruokokidesokeria maun mukaan.

Paista 175 asteessa uunin keskitasossa noin 40 minuuttia.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Tuubit

Vaikka paksut ja lämpimät villapaidat näyttävät ihanilta, en yleensä tykkää käyttää sellaisia. Tunnen oloni tukalaksi ja ahdistuneeksi. Nyt kuitenkin olen löytänyt mainion kompromissineuleen, joka lämmittää juuri sopivasti, mutta ei tee samalla tavalla tukalaa oloa kuin kokonainen paita. Nimittäin tuubi.



Ensin tein itselleni tuubin Cascade 220 -langasta Dropsin ohjeella. Neuloin tuubille vähän enemmän pituutta kuin ohjeessa, että sain koko kaksi vyyhteä (eli 200 grammaa) kulutettua loppuun. Palmikkokuviota toistin 11 kertaa.

En ole ennen neulonut Cascade 220 -langasta mitään, ja pidin langasta kovasti. Valtavan laaja värikartta, hehkuvat värit ja kohtuullinen hinta ovat mainio yhdistelmä. Palmikkokuvio tulee kauniisti esiin kiiltävän sileästä neulepinnasta. Tuubi toimii hyvin sisäkäytössä neuleen korvikkeena, mutta myös kaulurina takin alla.

Koska pidin omasta tuubistani niin kovasti, piti siskollekin saada tuubi. Ostin tuubia varten kolme kerää Novitan pinkkiä Isoveli-lankaa joka sopii viime talvena neulotun tupsupipon kaveriksi. Otin vähän mallia uusimman Suuri Käsityö -lehden (11-12/2010) tuubista ja loin 130 silmukkaa 6 mm pyöröpuikolle. Neuloin ensin noin 50 cm sileää neuletta ja loppuun tein kymmenen kerrosta joustinta.



Tästä tuubista tuli vielä monikäyttöisempi kuin ensimmäisestä. Sitä voi käyttää ponchona joustinneule ylöspäin, kaulurina, huppuna joustinneule alaspäin, takin päällä tai alla... Tykkään!

perjantai 5. marraskuuta 2010

Annamoa-inspiraatio

Kävimme viime viikonloppuna Ikeassa ostoksilla ja mukaan tarttui 1,8 metriä Annamoa-nimistä paksua puuvillakangasta. Kankaan tilkkutäkkimäisyys sai inspiraation virtaamaan ja yhtenä iltana surauttelin ihan käsivaralta ja hyvin vähäisellä suunnittelulla vauvanpeiton ja kauppakassin.



Peitolla on leveyttä 64 senttiä ja korkeutta 85 senttiä. Tausta on valkoista lakanakangasta jonka taitoin etupuolelle kehystämään peittoa. Välissä on ohut polyestervanu jonka tikkasin kiinni kankaisiin ompelukoneella ruutujen reunoja pitkin. Tikkaukset tein kirkkaanvihreällä langalla niin että ne erottuvat.



Kauppakassia varten leikkasin kankaasta kaksi pinkkiä ruutua joissa orava pelastaa häkkilintua juustohöylän avulla. Vuoritin kassin valkoisella lakanakankaalla ja tein sisäpuolelle pienen taskun puutelistalle lakkakuvioisesta ruudusta. Kahvat tein kankaan reunan jämäpaloista. Ompelin vuoren ja päällisen niin, että vuori näkyy vajaa puoli senttiä kassin reunan yläpuolelta. Kassin tikkaukset on tehty samalla kirkkaanvihreällä langalla kuin peitonkin. Kassista tuli niin tukeva ja kestävä että sillä uskaltaa hyvin kantaa maitotölkkejä kaupasta kotiin. Ja onhan se aika persoonallisen näköinen, ei ole samanlaista ihan jokaisella vastaantulijalla.

Impulsiivinen ja inspiraatioon perustuva ompelu on tosi hauskaa ja siinä oppii paljon. Monesti epäonnistumisen pelko on tekemisen pahin este.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Villahaalari

Kylmään vuodenaikaan syntyvän vauvan ehdoton hyvä puoli on se, että pääsee neulomaan ihania pieniä villavaatteita. Usein vauvoille tarkoitetut neuleet ovat pastellinvärisiä nuttuja tai tossuja, mutta minä en oikein jaksa uskoa kumpienkaan käytännöllisyyteen tai käyttökelpoisuuteen. Niinpä neuloin vauvalle iloisen raidallisen villahaalarin ja siihen sopivat myssyn ja lapaset.



Haalarin ohje on Suuri Käsityö -lehden 2/2010 numerosta ja koko 60. Lapasiin ja myssyyn nappasin silmukkamäärät Suuri Käsityö -lehdestä 9/2010.

Korvasin haalariohjeen napit 25 senttisellä vetoketjulla, koska uskon että se helpottaa haalarin pukemista ja riisumista. Ohjeen mukainen kaula-aukko on kummallisen pieni, mutta onneksi sitäkin pystyy säätämään vetoketjun avulla.

Lankana käytin Novitan Nalle Aloeveraa. Vaikka Novitaa kuuluisikin aina haukkua, pakko myöntää että tuo lanka on kyllä hinta-laatusuhteeltaan aivan mainiota. Ostin lankaa Tarjoustalosta kolme kerää kympillä ja kahdesta kerästä (eli 100 grammasta) tuli haalarin lisäksi myssy ja lapaset. Lanka on paljon pehmeämpää kuin normaali Nalle ja mukavan liukasta ja sujuvaa neuloa.

En ole ennen ommellut vetoketjua neuleeseen, mutta Ullan hyvillä ohjeilla se onnistui suhteellisen helposti. Aikaa sain kyllä tuhrattua melkein kaksi tuntia ennen kuin vetskari oli riittävän siististi ja tukevasti kiinni.

Mielestäni haalarista tuli tosi söpö. Käyttökelpoisuuteen en voi ottaa vielä kantaa, mutta eiköhän sitäkin päästä kohta kokeilemaan.

maanantai 25. lokakuuta 2010

Raitasukat

Tarvitsin junamatkalle jotain helppoa ja nopeaa neulottavaa. Nappasin mukaan kolme Nalle-kerän jämää sekä kolmen millin sukkapuikot ja neuloin raitasukat.



Sukissa toistuu aina yksi oranssi ja yksi pinkki rivi peräkkäin. Siitä muodostuu jännä efekti. Yhdessä valossa sukat näyttävät oransseilta ja toisessa taas pinkeiltä. Vastaavan efektin voisi saada aikaan esimerkiksi vihreällä ja turkoosilla raidoittaen. Varren lyhyt resori, kiilakantapää ja samalla tekniikalla tehty kärki on neulottu tummanruskealla kontrastivärillä. Kärjen sauman jätin sukan päälle ja silmukoin sen kyökkipistoilla Tarjan tyyliin. Sukat on neulottu 56 silmukalla ja lankaa kului yhteensä noin 65 grammaa.



Aluksi noita kerrosten vaihtumiskohtia oli tosi hankala saada siisteiksi. Jippona on kiertää kerät aina langanvaihtokohdassa samaan suuntaan toistensa ympäri jolloin saumasta tulee siisti eikä siihen jää reikiä. Lankaa ei myöskään saa kiristää liian tiukalle.

Pidän sukista kovasti, koska ne ovat vähän erilaiset mitä olen ennen tehnyt. Pienellä ja helpolla tavalla yksinkertaisista perussukista tuleekin jotain erityistä. Istuvuus ei ole maailman paras, mutta eiköhän nuo jollekin kelpaa. Ainakin joulupukille.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Kapalo

Ensimmäiseksi haastavammaksi ompelutyöksi valitsin kapalon Lotta Jansdotterin Simple Sewing for Baby -kirjasta.



Tuossa on ideana se, että useimmat vauvat rauhoittuvat ja nukkuvat paremmin kun ne kääritään jonkinlaiseen tiukkaan pakettiin. En osaa sanoa, miten tuo toimii käytännössä, mutta kohtahan sitä pääsee testaamaan.



Ulkokangas on Myllymuksujen pallotrikoota ja sisävuori samasta kaupasta tilattua babyfleeceä.

Ompeluprojektin vaikein osa oli ehdottomasti kappaleiden leikkaaminen, koska lattialla konttaaminen tämän mahan kanssa ei todellakaan ole enää helppoa. Pussin "kainaloista" ei tullut ihan kirjan kuvan mukaiset, mutta toimii ne noinkin. Kokonaisuutena olen työhön oikein tyytyväinen. Pussi on kuvassa vähän ruttuinen, koska meidän silitysrauta lopetti yhteistyönsä ja päätti ruveta irrottamaan mustaa pinnoitettaan kesken silittämisen...

Arvonta on ratkennut

Onnellinen voittaja on Pirre. Onnea!

Kiitos kaikille osallistujille! Mukavaa, että joukossa oli paljon uusiakin kommentoijia sekä blogeja joihin en ole vielä tutustunut.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Satunnaisia asioita

Sain Miia-Rebekalta tunnustuksen. Kiitos!



En tällä kertaa jaa tunnustusta kenellekään eteenpäin, mutta poimin rusinat pullasta ja kerron hieman satunnaisia asioita itsestäni, kuten tunnustukseen liittyvä haaste kuului.

1. Minulla on nuha. En ole normaalisti ikinä sairaana (paitsi aina maratonin jälkeen), mutta nyt töiden loppumisen myötä sain jostain ikävän nuhan.

2. Pidän eläinten katselemisesta. En ole mikään lemmikki-ihminen, mutta voisin loputtomasti katsella erilaisten villien eläinten puuhastelua. Oravat, hyönteiset, linnut, hiiret, kaikki käy. Luultavasti yksi syy miksi nautin niin paljon sademetsämatkailusta on se, että sademetsät suorastaan kuhisevat kaikenlaisia eläimiä jos vain malttaa katsoa rauhassa.



3. Meillä ei ole tällä hetkellä sohvaa eikä televisiota. Myimme muuton myötä vanhan sohvan pois ja annoimme telkkarin pikkuveljelle. Uudet ovat jo tilauksessa, mutta toimitusajat ovat yllättävän pitkiä, esimerkiksi sohvalla 6-8 viikkoa.

4. Rakastan kirkkaita värejä. Vaikka pukeudun yleensä mustaan ja harmaaseen, oikeasti pidän oranssista, keltaisesta, pinkistä, vihreästä, turkoosista ja muista kirkkaista ja raikkaista väreistä.

5. Minulla on uusi kännykkä. Koska äitiysloman myötä jouduin luopumaan firman liittymästä, otin uuden liittymän mukana myös uuden luurin. Se on Samsung Galaxy S ja se on ihana. Akku vain kuluu aika nopeasti, etenkin jos roikkuu paljon netissä.

6. Tilasin tänään Ottobre design -lehden. Nyt ei edes kaavojen ja ohjeiden puute voi tulla uuden ompeluharrastukseni esteeksi. Vastapainoksi peruin Modan jonka mallit eivät ole enää aikoihin puhutelleet.

7. Minulla on matkakuume. Suunnittelen jatkuvasti erilaisia kaukomatkoja, vaikka todennäköisesti me ei olla muutamaan vuoteen lähdössä yhtään mihinkään tuon perheenlisäyksen takia (enkä nyt puhu ompelukoneesta...). Tällä hetkellä suosikkihaaveilukohteeni on Indonesian Bali sekä tietysti luontomatkailijan ikuinen haavekohde Afrikka.

Ensilumi

Syksyn ensimmäinen räntäsade tuli ja meni niin nopeasti, että piti kiirehtiä ehtiäkseen tallentamaan sen kameralle. Tässä muutama kuva meidän pieneltä pihaltamme. On tosi ihanaa kun vuosien kerrostaloasumisen jälkeen on vihdoinkin oma pieni maapläntti.

Naapurin omenapuun omput tippuvat meidän puolellemme mistä linnut ja oravat käyvät niitä syömässä.


Koko kesän kukkinut ja jo kuolleeksi luultu pelargonia rupesi kukkimaan uudelleen muutama viikko sitten.


Koristekaalista ja kallunoista koottu kukka-asetelma kestää hyvin kylmiäkin ilmoja.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Arvonta!

Minulla on erinäisten tapahtumien seurauksena (joihin liittyy yksi harva pää ja hyvin paljon hajamielisyyttä...) kaksi kappaletta uusinta Interweave Knits -lehden uutukaista Weekend -erikoisnumeroa. Koska en tarvitse molempia, haluaisin arpoa toisen lehdistä jollekin teistä ihanista ihmisistä jotka käytte kommentoimassa blogissani.



Numerossa on 22 neuleohjetta jotka on luokiteltu vuodenaikojen mukaan. Mukana on naisten neuleiden lisäksi myös miesten ja lasten neuleita. Kuvat kaikista neuleista löytyvät lehden nettisivuilta. Lehti on englanninkielinen, mutta lopussa on selitetty kaikki lehdessä käytetyt lyhenteet ja neuletekniikat kuvien kera.

Arvontaan voit osallistua lähettämällä kommentin tähän postaukseen. Voit ansaita toisen arvontalipun jos linkität arvonnan omaan blogiisi. Muista tällöin mainita siitä kommentissasi. Arvonta suoritetaan sunnuntaina 17.10. klo 18 googlen satunnaislukugeneraattorilla.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Virkattu pikkupeitto

Tilasin kesälomaa varten Tapiolta 15 eri väristä kerää Drops Muskat -puuvillalankaa. Se osoittautui viisaaksi valinnaksi, koska helteiden takia villalangat olisivat voineet jäädä neulomatta.



Virkkasin langoista pienen peiton vauvalle Attic24 blogin hexagon-ohjeella. Peitolla on mittaa 60 x 80 senttiä. Lankaa kului vähän vajaa 450 grammaa. Peitossa on 50 kokonaista kuusikulmiota ja kahdeksan puolikasta. Aluksi suunnittelin virkkaavani peittoon jonkinlaisen reunuksen, mutta voi olla että se jää tekemättä, koska ainakaan vielä ei ole inspiraatio iskenyt.



En sommitellut palojen värejä mitenkään ennalta, vaan sekoittelin värejä täysin sattumanvaraisessa järjestyksessä. Virkkasin palat valmiiksi, mutta purin viimeiset kerrokset pois ennen kuin virkkasin peiton kasaan. Tästä aiheutui vähän ylimääräistä työtä, mutta ainakin sain siistit saumat ja pystyin olemaan varma langan riittävyydestä. Koska peitto on puuvillaa, se ei ole erityisen lämmin, mutta luulisin että se toimii esimerkiksi vauvan köllöttelyalustana. Luin jostain, että vauvat pitävät kirkkaista väreistä ja tuossa peitossa niitä ainakin riittää.

lauantai 9. lokakuuta 2010

Uusi perheenjäsen

Sain elokuussa mieheltä syntymäpäivälahjaksi lahjakortin ompelukoneen ostoa varten. Olen jo pitkään haaveillut ompelukoneesta, mutta vanhassa asunnossa ei olisi ollut tilaa ommella tai säilyttää konetta. Nyt uuden asunnon myötä, kun neliöt melkein tuplaantuivat, pystyn vihdoinkin toteuttamaan visioni työpisteestä jossa ompelukone saa olla koko ajan esillä ja kaikkille tarvikkeille on tarpeeksi varastointitilaa.

Wanhan sataman käsityömessuilla osuin Erkin Sauma & Tikin myyntipisteelle, josta lähdin onnellisena uuden Berninan omistajana. Sain koneen hyvään messuhintaan ja kaupan päälle 20 rullaa laadukasta ompelulankaa. Koneen malli on Activa 210 ja se on juuri sellainen laadukas peruskone josta haaveilinkin. Koneen sisukset ovat täyttä terästä, tehoa riittää paksummankin kankaan ompeluun ja valikoista löytyvät kaikki tarpeelliset ompeleet ilman mitään turhia härpätyksiä.



En ole ommellut mitään sitten yläasteen käsityötuntien, joista on aikaa jo yli kymmenen vuotta, joten tunnelma oli jännittynyt kun kaivoin koneen ensimmäisen kerran paketista. Yllättäen tietyt perusjutut, kuten lankojen laittaminen koneeseen, olivat jääneet jonnekin tuonne selkäytimeen muistiin ja sujuivat tosi helposti ilman ohjeitakin. Koneen selkeä ja hyvin kuvitettu ohjekirja on myös aivan mainio apu ongelmatilanteissa.

Aloitin ompelukokeiluni Lotta Jansdotterin mainion kirjan Simple Sewing for Baby avulla. Ostin Ikeasta keltaraidallista paksua puuvillaa ja ompelin siitä kirjan ohjeilla vauvalle kirahvilelun ja imetystyynyn, josta vielä puuttuu sisukset. En tiedä oliko kyseessä aloittelijan tuuri, mutta molemmat onnistuivat aivan mainiosti. Etenkin siihen imetystyynyyn, jota voi myöhemmin käyttää myös vauvan istumatukena, olen tyytyväinen, koska olen nähnyt kaupoissa vain rumia ja kalliita tyynyjä.



Koska nälkä tunnetusti kasvaa syödessä, tilasin seuraavaksi Myllymuksuilta joustofroteeta, trikoota, fleeceä ja resoria. Tapiolan Eurokankaasta hain perustarvikkeita, kuten kaavapaperia, silitettävää tukikangasta ja lisää ompelulankaa. Jos että kuule ompeluistani enää mitään, olen todennäköisesti epäonnistunut surkeasti ja tuhonnut metritolkulla ihania kankaita...

tiistai 5. lokakuuta 2010

Echo Flower Shawl

Tädillä oli viime viikonloppuna 60-vuotissyntymäpäivät. Hän toivoi pitsihuivia lahjaksi.



Huivin malli on Echo Flower Shawl (ohje pdf-tiedostona). Huivi on neulottu pinkistä Opal-sukkalangasta, paitsi päättelykierros jonka jouduin neulomaan suurinpiirtein saman sävyisestä alpakasta, koska lanka loppui. Langanmenekki oli siis päättelykierroksen verran yli 100 grammaa. Huivin tarkkaa kokoa en muistanut mitata. Se ei ole mikään hurjan suuri, vaan sopiva hartia- tai kaulahuiviksi.



Huivista tuli mielestäni todella kaunis. Mallineule on melko helppo ja huivi oli nopea neuloa. Huivin saaja näytti myös selvästi pitävän uudesta huivistaan, mikä on tietysti tärkeintä.

Vaikka en ole remontin ja muuttosählingin takia ehtinyt postaamaan niin usein kuin haluaisin, olen koko ajan neulonut ahkerasti. Lupaan kuitenkin parantaa tapani ja postailla useammin, koska vaikka remontti ei ole vielä ihan valmis (juu, ne lattialistat...), ylihuomenna alkava äitiysloma moninkertaistaa käsitöihin ja muuhun kivaan käytettävissä olevan vapaa-ajan määrän hetkellisesti. Suunnitelmissa on ottaa seuraavista viikoista kaikki ilo irti, koska vähän pelkään että marraskuun puolivälin jälkeen oma aika tulee olemaan kortilla kun perheen uusi tulokas toivottavasti putkahtaa maailmaan.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Oranssit perussukat

Syksy lähestyy ja villasukkavarastoni kaikki sukat näyttivät enemmän tai vähemmän haperoilta päkiän alta. Ratkaisin ongelman neulomalla perussukat poltetun oranssista Opal-sukkalangasta.



Sukissa on 64 silmukkaa kierroksella, sileä kantalappu kolmen silmukan ainaoikein-reunuksella ja nauhakavennus kärjessä. Silmukoin kärjen 4+4 silmukkaa pystysuunnassa yhteen, eli nauhakavennus tavallaan jatkuu koko kärjen yli. Lankaa kului 2,5 mm sukkapuikoilla neuloen tasan 60 grammaa. Tylsää mutta käytännöllistä.

torstai 12. elokuuta 2010

Vauvan paketti

Ystävä sai poikavauvan heinäkuun alussa. Neuloin vauvalle pieniä neuleita syksyn ja talven varalle.



Koko paketti on neulottu Drops Alpaca -langasta. Alpakka on pehmeytensä puolesta tosi hyvä lanka vauvan neuleisiin, mutta jälkeenpäin rupesin miettimään, haittaakohan langan karvaisuus käyttöä. Vauva ei varmaan tykkää jos on suu täynnä alpakankarvoja (ainakaan minä en tykkäisi...).



Myssy on norjalainen Sweet baby cap. Myssy on neulottu 2,75 ja 3 mm sukkapuikoilla. Kiinnitykseen tein neljän silmukan i-cord-nauhat. Mielestäni tuo myssy on parempi kuin perinteinen suomalainen vauvanmyssy, koska tähän ei tule ollenkaan saumoja jotka voisivat painaa tai hiertää herkkää ihoa.



Sukat on neulottu Taito Etelä-Pohjanmaan ohjeella. Sukissa käytin 2,75 mm sukkapuikkoja. Luulen että nuo sukat pysyvät hyvin jalassa ja niillä on pitkä käyttöikä venyvyytensä ansiosta. Ohje on aivan superhelppo vaikka siihen pieni kantapää tuleekin.



Pupu on tehty Bunny Nuggets -ohjeella kaksinkertaisesta alpakasta 3 mm puikoilla. Korvat ja hännän tein ohjeesta poiketen i-cordista. Söpö tuli!

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Ishbel

Tätini tilasi pitsihuivin Teeteen Elegant-langasta (70 % kampavillaa, 30 % tussahsilkkiä). Sain häneltä lankaa 150 grammaa (1500 metriä!), eli langan loppumisesta ei tällä kertaa tarvinnut huolehtia. En ollut ikinä neulonut mitään noin ohuesta langasta ja otinkin haasteen innolla vastaan.

Valitsin huivin malliksi Ysoldan Ishbel-huivin. Neuloin suuremman koon mukaan ja huiville tuli pingotuksen jälkeen leveyttä 150 cm ja korkeutta 73 cm. Lankaa kului 41 grammaa.



Huivi on aivan uskomattoman kevyt ja ilmava. Pingotus teki sileästä osuudesta suorastaan verkkomaisen. Ishbel on yksinkertainen ja kaunis malli joka oli helppo neuloa. Mielestäni huivin vanha roosa väri tekee siitä hempeän romanttisen näköisen, mikä sopii hyvin kesäiltoihin.

Blogini on loppukesän ajan normaalia hiljaisempi, koska ostimme asunnon jota nyt remontoimme. Onneksi perjantaina alkoi kauan odotettu kesäloma!

Hauskaa kesää kaikille!

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Bolero

Kun olin neulonut veljen häihin kaksi pitsihuivia muille juhlijoille, huomasin että minulla ei ole oman mekon kanssa mitään hartianlämmikettä ja juhliin oli enää viikko aikaa. Ostin työmatkalta Turusta neljä kerää Dropsin Merino Extra Fine -lankaa. Malliksi valitsin Retro Redux Shrug -boleron Lace Style -kirjasta.



Bolero valmistui hääpäivän aamuna. Yritin neuloa ohjeen mukaan, mutta reunuksessa jouduin soveltamaan, koska en tahtonut saada oikeaa määrää silmukoita poimittua kappaleen reunasta. Boleron koko on jostain 38" ja 42" väliltä. En ehtinyt pingottaa tai höyryttää boleroa, mutta valmis neulepinta oli niin tasaista, että sille ei ollut edes tarvetta. Lanka on ihanan kuohkeaa ja ilmavaa, mutta ikävän halkeilevaa. Sitä kului 167 grammaa.



Olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Bolero toimi hyvin silkkisen juhlamekon kanssa, mutta luulen että sille tulee käyttöä myös työvaatteena.

lauantai 29. toukokuuta 2010

Swallowtail shawl

Sisko halusi veljen häihin pitsihuivin. Sain vapaat kädet mallin ja langan suhteen. Päädyin neulomaan Evelyne A. Clarkin suunnitteleman ja syksyn 2006 Interweave Knits-lehdessä julkaistun Swallowtail shawl -huivin.



Huivi on neulottu The Natural Dye Studion Angel -langasta joka koostuu vaatimattomasti baby alpakasta, cashmirista ja silkistä. Lankaa kului 4 mm puikoilla koko sadan gramman kerä. Huivista tuli yllättävän iso, 150 cm leveä ja 65 cm korkea, vaikka neuloin ohjeen mukaan. Huivista tuli mielestäni kaunis ja ihanan pehmoinen.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Häähumua

Kiitos paljon kaikille neuletakkia kommentoineille!

Lauantaina oli kauan odotetut pikkuveljen häät. Ilma oli ihan kirjaimellisesti kaunis kuin morsian ja juhlapaikan pihan omena- ja kirsikkapuut olivat täydessä kukassa. Blogi on ollut viime aikoina pimennossa, koska häitä varten työlistalla oli kolme neuletta. Esittelen nyt ensimmäisenä valmistuneen neuleen.

Morsian toivoi pitsistä kolmiohuivia. Langaksi valitsimme Drops Alpacan vadelmanpunaisena. Huivin malliksi valitsimme Emily Rossin suunnitteleman Haruni-huivin (Ravelry link).



Lankaa kului 150 grammaa. Neuloin peruskaaviota yhden ylimääräisen toiston, eli viisi kertaa, mutta muuten menin ihan ohjeen mukaan. Huiville tuli leveyttä 138 cm ja korkeutta 71 cm. Huivin pingottaminen oli tosi haastavaa ja nuppineuloja kului monta rasiallista.



Lopputuloksesta tuli mielestäni tosi upea. Huivimalli on yksi kauneimmista mitä olen koskaan nähnyt, saati sitten neulonut. Uskon että myös morsian piti huivistaan, vaikka sille ei hirveästi käyttöä lämpimänä päivänä löytynytkään.

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Alpakkainen neuletakki

Inspiroiduin viime syksynä niin kovasti Kaksi erilaista marjaa -blogin Auran keltaisesta neuletakista, että tilasin siltä istumalta seitsemän kerää Drops Alpacaa netistä. Pähkäilin oikeaa väriä pitkään, mutta päädyin lopulta monikäyttöiseen harmaaseen, koska sitä voi yhdistellä melkein mihin vain muuhun väriin.



Takin malli on Dropsin 88-17 Pyöreäkaarrokkeinen takki. Lankaa kului lopulta vain noin 270 grammaa, eli yli puolitoista kerää jäi käyttämättä. Takki on neulottu 3 mm ja 3,5 mm puikoilla pienimmän koon mukaan. Ympärysmitasta tuli vähän nafti, mutta koska käytän neuletakkeja lähes aina auki, se ei haittaa. Aloitin takin neulomisen joskus loka-marraskuussa, mutta valmistuminen vähän venähti, koska sileä neule oli sen verran tylsää, että välillä oli pakko neuloa jotain muuta.



Kaarrokkeen pitsineule oli helppo neuloa ja lopputulos on mukavan yksinkertaisen näköinen. Jätin ohjeen virkatun röyhelön tekemättä, koska se olisi ollut liian tyttömäinen minun tyyliini. Takki istuu päälle tosi hyvin ja hihoissakin on tarpeeksi tilaa käsivarsille. Harmaa alpakkalanka on värjäämätöntä ja siksi paljon karvaisempaa kuin väripadassa käyneet lajitoverinsa. Karvaisuus tekee neuleen pinnan ulkonäöstä vähän mohair-neuleen näköisen.



Liotin valmista takkia hetken vedessä, puristin pyyhkeen sisällä kuivaksi ja pingotin varovasti ohjeen mukaisiin mittoihin. Pinnasta tuli tosi siistin näköinen, eikä neule venähtänyt yhtään. Valmis neule oli jo torstaina töissä päällä ja hyvin toimi!

Hauskaa pääsiäistä kaikille!

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Keväiset huopatossut

Lankajemmassani (yhdessä niistä...) on jo pitkään ollut kaksi kerää Sandnes Garnin Tove-villalankaa. Otin kerät ja Ilun En pointe-tossujen ohjeen mukaan viime viikonlopun matkalle ja viikon kuluttua tossut olivat valmiit



Yksi keltainen kerä ei ihan riittänyt koko tossuihin. Jouduin korkkaamaan oranssin kerän kantavahvikkeen neulomiseen sekä tossun ympäryksen virkkaukseen. Tossut ovat muuten täysin ohjeen mukaiset, paitsi että virkkasin lopussa kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita tossujen ympärille, ohjeen mukaisen yhden kerroksen sijaan. Pohjaan ompelin mainiot nahkaiset tossunpohjat, jotka antavat tossuille ryhtiä ja toivonmukaan myös pidentävät käyttöikää.

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Isän uudet huopatossut

Isälläni on lukuisia pareja rikkinäisiä huopatossuja. Ensin ne hajoavat kantapään alta, sitten pottuvarpaan päältä ja lopuksi päkiänkin kohdalla on ammottava reikä. Uhmasin kohtaloani ja tein hänelle (taas kerran) uudet huopatossut.



Tossut on neulottu Novitan turkoosista ja vihreästä Huopasesta. Koska en löytänyt meileistä valmista ohjetta, sävelsin oman saumattoman tossuohjeen. Mielestäni on hyvä jos pesukonehuovutetuissa neuleissa ei ole saumoja, koska saumat helposti "leikkaavat kiinni" huovutuksessa ja muodostavat epämukavia möhkyröitä.

Tilasin tossuihin Englannista nahkaiset kiinniommeltavat pohjat joiden toivon pidentävän tossujen elinikää. Pohjien pitäisi tulla postissa ensi viikolla. Voin raportoida pohjien kiinnityksestä kunhan ne saapuvat.



Kaisan saumattomat huopatossut

Valmiin tossun pituus on noin 25 cm, eli se sopii 40-42 kokoiseen jalkaan. Voit helposti muuttaa tossun kokoa lyhentämällä tai pidentämällä kärjen pituutta. Tossu kutistuu noin 40 % huovutuksessa.

Tarvitset:
135 grammaa Novitan Huopanen-lankaa kahdessa eri värissä (eli noin 70 g molempia)
8 mm sukkapuikot sekä pyöröpuikon (kaapelin pituudella ei ole väliä)
Pätkän jotain jämälankaa
Virkkuukoukun

Ohje:
Virkkaa jämälangasta 5 ketjusilmukan ketju. Poimi ketjun pohjapuolen nypyistä varsinaisen työlangan avulla sukkapuikolle 3 silmukkaa. Neulo 6 kerrosta aina oikein poimituilla kolmella silmukalla. Ota toinen sukkapuikko ja poimi kappaleen sivureunasta 3 silmukkaa puikolle. Pura virkattu aloitusketju ja poimi kolmannelle sukkapuikolle vapautuvat 3 silmukkaa. Lopuksi poimi kappaleen viimeisestä vapaasta reunasta 3 silmukkaa neljännelle sukkapuikolle. Nyt sinulla on 12 silmukkaa neljällä sukkapuikolla. Paksulla langalla ja puikoilla tuo silmukoiden poimiminen ei ole ihan helppoa, mutta kannattaa muistaa, että huovutus peittää mahdolliset epätasaisuudet.

Aloita neulomaan suljettuna neuleena. Ensimmäisellä kierroksella tuplaa silmukkamäärä niin että *neulot joka silmukan ensin etureunasta ja sitten takareunasta pudottamatta silmukkaa välillä puikolta* (=24 s). Neulo seuraavalla kierroksella kaikki silmukat oikein. Toista lisäyskierros ** (=48 s).

Jatka suljetun neuleen neulomista kunnes työn pituus on 23 cm. Vaihda lankaa aina 10 cm välein jos haluat kuvan mukaiset 6 cm leveät raidat. Lisää viimeisellä kierroksella kaksi silmukkaa (= 50 s).

Vaihda työhön pyöröpuikko ja rupea neulomaan tasona sileää neuletta. Neulo edes takaisin 20 cm, eli kunnes koko työn pituus on noin 43 cm. Neulo 25 silmukkaa sukkapuikolle ja siirrä loput 25 silmukkaa toiselle sukkapuikolle neulomatta. Silmukoi kantasauma umpeen.

Neulomalla silmukoinnista löytyy mainio ohje Tarjan blogista. Voit silmukoida sauman myös perinteisesti neulalla, mistä löytyy ohje Knittyn sivuilta.

Päättele langanpäät ja laita tossut pesukoneeseen 40 asteeseen. Jokainen pesukone huovuttaa eri tavalla, eli en mene takuuseen lopputuloksesta. Pesun jälkeen venytä tossu oikeisiin mittoihin ja anna kuivua.

Jos tossu on huovutuksen jälkeen liian suuri, laita se pesuun uudestaan. Jos tossu on liian pieni, voit vielä pelastaa tilanteen venyttämällä tossua voimakkaasti. Jos tossun suuaukosta tuli liian pieni, siihen voi leikata loven joka helpottaa tossun pukemista.

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Kaisan rahkasuklaamuffinssit

Sunnuntaina lounaan jälkeen rupesi tekemään mieli jotain hyvää ja itse leivottua. Kauppaan ei räntäsateessa huvittanut lähteä, eli keittiön kaappien sisältö sai kelvata raaka-ainelähteeksi. Koska mitään hyvää valmista ohjetta ei löytynyt, keksin itse oman reseptin.



Kaisan rahkasuklaamuffinssit

Ohjeella tulee 12 suurehkoa muffinssia, eli muffinssipellillinen.

Ainekset:
2 munaa
1,5 dl sokeria
1 prk (250 g ) maitorahkaa
100 g margariinia
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 rkl kaakaojauhetta
100 g (tummaa)suklaata

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
Sekoita jauhot, leivinjauhe ja kaakaojauhe keskenään.
Rouhi suklaa veitsellä karkeaksi rouheeksi. Sekaan saa jäädä isompia sattumia.
Sekoita rahka, margariini, kuivat aineet ja lopuksi suklaa varovasti taikinan sekaan.
Jaa taikina tasaisesti muffinssivuoan koloihin. Myös paperiset amerikanmuffinivuoat käyvät hyvin.

Paista 175-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.

sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Pinkki tupsupipo

Sisko halusi pinkin pipon jossa on tupsu.



Pipon malli on Käänteinen verkkolehti Ullasta. Lankana on pinkki Nalle-lanka jota kului 92 grammaa. Neuloin suoraa joustinta 23 senttiä ennen kavennusten aloitusta, että pipoon tulisi pitkästi lämmittävää kääntövaraa. Pipo on neulottu 2,5 mm sukkapuikoilla ja on kireydeltään juuri sopiva, eli ei purista mutta istuu päähän napakasti. Jostain syystä en saanut ohjeen mukaisia kolmen silmukan kavennuksia onnistumaan nätisti, mutta eipä se haittaa käytössä. Piposta tuli juuri sellainen kuin ajattelin ja olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Tuohon ohjeeseen täytyy varmasti vielä palata uudemman kerran.

perjantai 26. helmikuuta 2010

Jämälangoista

Olen kerännyt kaikenlaisia jämälankanöttösiä muovipussiin jo monen vuoden ajan. Jokin aika sitten rupesin katselemaan pussukkaa "sillä silmällä" joskos sieltä löytyisi jotain neulottavaa tai virkattavaa.

Ensin virkkailin vanhoista Lét Lopi -jämistä mukinalusia. Virkkasin isolla koukulla kahdeksan kierrosta rinkiä ja laitoin valmiit aluset pesukoneeseen missä ne huovuttuivat. Tykkään kovasti!



Jämälankainnostus vain kasvoi kun sain JUJU:n kuukaudenkirjan, Sanna Vatasen Neulo. Virkkaa. Kirjo. Jämälangasta! Rupesin kovalla tohinalla virkkaamaan tossuja "jättilangasta", eli yhdistelemällä erilaisia ja eri värisiä lankoja yhteen. Kuvittelin, että tossuista tulisi automaattisesti ihanan värikkään ja iloisen näköiset, kuten kirjan jämälankatyöt ovat. Mutta ei se ihan niin mennyt.



Mies kommentoi, että tossut muistuttavat väriltään "virtahevon oksennusta" ja olen aika samaa mieltä. Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että myös jämälankatöissä kannattaa käyttää hetki värien sommitteluun.